Michael Foreman

Suom. Terhi Leskinen

Alkuteos: Angel and the Box of Time 1997

Kustannus-Mäkelä Oy 1998

 

 

 

 

 

 

Taianomainen tarina Annasta, Annan papasta, vanhasta puulaatikosta, tanssivasta vuohesta sekä aikamatkasta. Vai oliko se sittenkin unta? Anna matkustaa papan kanssa, pappa pysähtyy esiintymään, soittaa huiluaan, laatikosta hyppää esiin vuohi, joka tanssi ja tanssii kunnes PAM! iso savupilvi peittää kaiken ja Anna, pappa ja laatikko ovat autossa matkalla poispäin. Kun pappa pysähtyy huoltoasemalle ja menee ostamaan syömistä, Annalle tulee huoli vuohesta ja hän kurkistaa laatikkoon… Laatikon avaus vie Annan matkalle kohti menneisyyttä, halki preeriatasankojen, lumilakeuksien, intiaanien kylien ja valtameren ylityksen kautta kohti vanhaa Välimerellistä seutua, jossa huilua soittava mies, joka oli papan näköinen mutta ei voinut olla pappa, soitti ja vuohet tanssivat.

Kuvitus kirjassa on taidokas ja yksityiskohtainen ja lisää toistuvan teemaan tenhoa, mutta omaan makuuni kirjan värisävyt ovat liian pastelliset. 3-vuotiaalle, jonka aika-käsitys on vielä sangen hatara, kirjan syvä juoni ja aikamatkailulla leikittely ei aukea, mutta toisto tenhoaa noinkin pieneen. Isommalle lapselle, jolla on jo käsitys ajankulusta, historiasta ja maanosista ja edellytykset ymmärtää sen kaltaisia asioita kuin siirtolaisuus Amerikkaan, tämä kirja voisi olla hyvinkin kiehtova. Siihen, matkustiko Anna ajassa, vai uneksiko kaiken, ei edes tarvitse saada vastausta.

Mainokset

Helmen Heine

Suom. Auli Hurme-Keränen

Alkuteos: Die wunderbare Reise durch die Nacht

Kustannus-Mäkelä Oy 1989

 

 

 

 

 

 

Vanha kirja, jota tuskin saa enää käsiinsä muualta kuin kirjastosta, josta se toistuvasti tarttuu matkaamme. Tämä on luettu iltasatuna kymmeninä ja taas kymmeninä iltoina eikä lapsi kyllästy koskaan. Loistavan unenomaisen tarinan ja tekstien lyhyyden vuoksi aikuinenkaan ei kyllästy ihan pian.

Kirjassa lähdetään Yön johdattamina matkalle, jota Yö yhdessä sisarensa Unen kanssa vie kohti aamunkoittoa. Mainiot kuvat, joihin on sopivasti piilotettu hauskoja yksityiskohtia, kuljettavat tekstin kanssa tarinaa eteenpäin ja lukijaa läpi yön. Mistä tietää että on unessa? Unenomaiset kuvat kertovat sen yhdessä tekstin kanssa.

 

”Jos putoat kirkontornista, muttet taita niskaasi, silloin olet paratiisissa.”

”Yö ja Uni ovat kanssasi ja suojelevat sinua kaiken matkaa. Vasta seuraavana aamuna herätyskello ajaa sinut pois paratiisista. Matka päivään alkaa.”

Tämän kirjan jälkeen on turvallista nukahtaa.

Hämäräkirja

15.10.2010

Teksti: Hannele Mikaela Taivassalo

Kuvitus: Lena Frölander-Ulf

Suomennos: Henriikka Tavi

Alkuteos: Mörkerboken

TEOS & SÖDERSTRÖMS 2009

 

 

 

 

 

 

 

 

”Ukkonen jyrisee, mikä siellä ujeltaa? Voisiko se olla susi? Vai tuuliko siellä vain ulvoo? Tai jospa kauas puiden varjojen sekaan kätkeytyy jotain vielä pahempaa, jotain täysin tuntematonta. Jospa?”

Synkät mustavalkokuvat, uhkaava alku, Pientä (prinsessaa) pelotteleva hovimarsalkka ja yössä vaanivat velhot ja ryövärit, kuvissa esiintyvät hirviöt ja mustavalkoinen hämäryys. Mietin uskaltaako tätä pienelle pimeää pelkäävälle tytölle lukeakaan. Luimme kuitenkin ja vaikka neitiä pelotti matkan varrella (enemmän kuin Pientä), niin kirja oli selvästi mieleen ja herätti paljon keskustelua. Pelkojen käsittelyn lisäksi kirja herättää elämäntavallisia ja arvoihin liittyviä kysymyksiä: onko tärkeämpää istua aarrekasan päällä lukkojen takana murehtimassa mahdollisia ryöväreitä vai olla huolista vapaa ja onnellinen ilman omaisuutta. Riittääkö puunkolossa oleva asumus ja ystävän seura, miksei ne mene takaisin sinne linnaan? Mitä käy ryöväreille, jotka jäävät linnaan melskaamaan ja mitä hovimarsalkka tekee Pienen lähdettyä linnasta? Kirja jättää kiehtovalla tavalla kysymyksiä auki ja lapsen kanssa keskusteltaviksi, vaikka Pienen ja Raukan välinen lämpö ja onnellisuus vastaakin moneen asiaan.

 

Lisäplussaa kirjalle siitä, että päähenkilö, pieni tyttölapsi nimeltään Pieni, näyttää yhden mallin kohdata ja ylittää pelot. Aktiivisia tyttöpäähenkilöitä lastenkirjoissa ei ole koskaan liikaa.

Kirjoittaneet Jujja ja Tomas Wieslander

Suom. Pirjo Santala

Kuvittanut Sven Nordqvist

Alkuteos: Mamma Mu bygger

koja

Kustannus-Mäkelä Oy, 2007

 

 

 

 

Mainiolla ja ilmeikkäällä Nordqvistin kuvituksella varustettu tarina Mimmi-lehmästä, joka rakentaa majan kyynisen ja kaavoihin kangistuneen Variksen vastustelusta huolimatta. Kirjoja Mimmi-lehmästä löytyy kokonainen sarja, ja näissä Mimmi-lehmän usko itseensä ja omien projektiensa toteuttamiseen on ihailtavaa. Kirjoissa toistuu sama asetelma: Mimmi kiipeää puuhun, sahaa ja naulaa, toisessa kirjassa keinuu, kolmannessa laskee liukumäkeä, vaikka Varis yrittää saada hänet uskomaan etteivät lehmät tee sellaista. Tyynesti hymyillen, Variksen vastaväitteille korvaansa lotkauttamatta Mimmi tekee.  Kirjoissa toistuvasta asetelmasta voi olla montaa mieltä, mutta se, että juoni on jotakuinkin sama kirjasta toiseen ei sinällään ole pahaksi: Mimmi osoittaa esimerkillään että pystyy mihin tahansa mitä itse haluaa ja toisten epäilyille ei pidä antaa sijaa. Tätä asennetta haluan ainakin oman lapseni oppivan.

Nordqvistin kuvitus tukee dialogia: Mimmin innostus välittyy hänen ilmeistään ja Variksen itsetyytyväinen opettavaisuus ja Mimmin puuhien kauhistelu näkyvät jo Variksen asennosta ja silmistä. Ilmeet ja eleet hahmoilla ovat hyvin nordqvistmaiset, mutta meidän perheen Viiru ja Pesos-faneja se ei haittaa.

 

 

 

 

 

” -Kuulehan Mimmi. Ei sahaa voi pidelä hännällä! huusi Varis.

– Ammuu, Varis, sanoi Mimmi Lehmä ja sahasi. -Totta kai voi, jos on häntä. Mutta sitähän ei kaikilla ole. Ja jos ei ole häntää, sillä on vaikea pitää mistään kiinni. Hännällä siis.

-Mutta sinähän sahaat ihan vinoon!

-Ammuu, Varis. Ei se haittaa.

-Kraak! Jos sahaat vinoon, et saa suoraa.

-Kyllä se kelpaa.

-Eikä kelpaa! huusi Varis. – Vino on vino ja suora on suora.

Mimmi oli saanut laudan melkein poikki, mutta alaosaa oli hankala sahata. Silloin Mimmi Lehmä potkaisi lautaa. Se meni heti poikki!

-Katso vain! huusi Mimmi Lehmä. – Osaanpas sahata!”

Variksen asenteissa on jotain, joka muistuttaa kovin naisten tasa-arvoisen aseman vastaista argumentointia joskus muinoin… Lehmät pysykööt ruodussaa, laitumella märehtimässä ja tuijottamassa tyhjää. Mimmi osoittaa että lehmistä on muuhunkin.

Mörön unisukat

8.10.2010

Nina Haiko

Lasten Keskus

Helsinki, 2007

 

 

 

 

 

 

 

Kirjassa on päähenkilönä Jussi, joka pelkää pimeää ja mörköjä, sekä maailman söpöin pikkumörkö, joka itkee yksinäisyyttään kun kaikki pelkäävät häntä. Jussi ystävästyy lampaita hoitavan ja sukkia kutovan pikkumörön kanssa ja mörkö kertoo Jussille, kuinka pelot suurenevat hirmuisiksi ja sen takia kaikki pitävät pikkumörköäkin suurena ja kauhistuttavana. Mörkö tutustuttaa Jussin herra Pimeään, joka kertoo miksi yöllä on pimeää.

Hellyttävä kirja luettavaksi pimeänpelkoiselle lapselle. Jussi, pikkumörkö ja herra Pimeä auttavat vanhempia sen vakuuttamisessa, ettei yöllä ja piemässä ole mitään pelättävää.