Elämän kehitys

Stephen Webster

Suom. Iiris Kalliola

Otava 2000.

 

 

 

 

 

 

 

Kun lapsi katkaisee ruuhkabussin ajatuksiinsa vaipuneen hiljaisuuden kysymällä heleällä äänellä ”äiti, mistä ensimmäinen ihminen tuli?”, on helpointa todeta, että olemme menossa kirjastoon, katsotaan sieltä jokin kirja aiheesta. Ja kyllähän sieltä kirja löytyi. Varsinaisesti tämä  Elämän kehitys -tietokirja on tarkoitettu paljon vanhemmille lapsille kuin 4-vuotiaille, mutta kuvineen käy tarkoitukseensa: evoluution ja ihmisen kehityshistorian selittämiseen.

Tunti taisi mennä kun äiti mutkia oikoen ja vain muutaman luvun valiten selitti lapselle ihmisen evoluution pääpiirteissään. Eri asia on sitten, paljonko kaikesta jäi neli-vuotiaalle mieleen. Kovasti aihe kyllä kiinnostaa ja lisää selitystä olisi pitänyt saada. Myöskään se, että koko kirjaa ei käydä läpi, ei meinannut mennä millään perille. Teksti kirjassa on vielä tuon ikäiselle liian vaikeaa, joten kirjaa ei voi suoranaisesti lukea vaan sisältö on selitettävä – mistä riittää haastetta aikuisellekin. Toisaalta tämä kirja kelpaisi alakoululaisellekin aiheeseen tutustumiseen.

Kuvia on paljon, ne ovat loistavia väreissään ja niistä riittää ihmeteltävää, kuten se ovatko ihmisapinat apinoita vai ihmisiä ja miksi piirroskuvan homo habilis -lapset nännättävät toisilleen ihan kuin ihmislapsetkin. Piirroskuvat homo erectuksesta, homo habiliksesta ja homo sapiensista, samoin kuin kuvat eri lajien kallojen eroista auttoivat merkittävästi lajien kehityksen selittämistä.

Mainokset

Michael Foreman

Suom. Terhi Leskinen

Alkuteos: Angel and the Box of Time 1997

Kustannus-Mäkelä Oy 1998

 

 

 

 

 

 

Taianomainen tarina Annasta, Annan papasta, vanhasta puulaatikosta, tanssivasta vuohesta sekä aikamatkasta. Vai oliko se sittenkin unta? Anna matkustaa papan kanssa, pappa pysähtyy esiintymään, soittaa huiluaan, laatikosta hyppää esiin vuohi, joka tanssi ja tanssii kunnes PAM! iso savupilvi peittää kaiken ja Anna, pappa ja laatikko ovat autossa matkalla poispäin. Kun pappa pysähtyy huoltoasemalle ja menee ostamaan syömistä, Annalle tulee huoli vuohesta ja hän kurkistaa laatikkoon… Laatikon avaus vie Annan matkalle kohti menneisyyttä, halki preeriatasankojen, lumilakeuksien, intiaanien kylien ja valtameren ylityksen kautta kohti vanhaa Välimerellistä seutua, jossa huilua soittava mies, joka oli papan näköinen mutta ei voinut olla pappa, soitti ja vuohet tanssivat.

Kuvitus kirjassa on taidokas ja yksityiskohtainen ja lisää toistuvan teemaan tenhoa, mutta omaan makuuni kirjan värisävyt ovat liian pastelliset. 3-vuotiaalle, jonka aika-käsitys on vielä sangen hatara, kirjan syvä juoni ja aikamatkailulla leikittely ei aukea, mutta toisto tenhoaa noinkin pieneen. Isommalle lapselle, jolla on jo käsitys ajankulusta, historiasta ja maanosista ja edellytykset ymmärtää sen kaltaisia asioita kuin siirtolaisuus Amerikkaan, tämä kirja voisi olla hyvinkin kiehtova. Siihen, matkustiko Anna ajassa, vai uneksiko kaiken, ei edes tarvitse saada vastausta.