Elämän kehitys

Stephen Webster

Suom. Iiris Kalliola

Otava 2000.

 

 

 

 

 

 

 

Kun lapsi katkaisee ruuhkabussin ajatuksiinsa vaipuneen hiljaisuuden kysymällä heleällä äänellä ”äiti, mistä ensimmäinen ihminen tuli?”, on helpointa todeta, että olemme menossa kirjastoon, katsotaan sieltä jokin kirja aiheesta. Ja kyllähän sieltä kirja löytyi. Varsinaisesti tämä  Elämän kehitys -tietokirja on tarkoitettu paljon vanhemmille lapsille kuin 4-vuotiaille, mutta kuvineen käy tarkoitukseensa: evoluution ja ihmisen kehityshistorian selittämiseen.

Tunti taisi mennä kun äiti mutkia oikoen ja vain muutaman luvun valiten selitti lapselle ihmisen evoluution pääpiirteissään. Eri asia on sitten, paljonko kaikesta jäi neli-vuotiaalle mieleen. Kovasti aihe kyllä kiinnostaa ja lisää selitystä olisi pitänyt saada. Myöskään se, että koko kirjaa ei käydä läpi, ei meinannut mennä millään perille. Teksti kirjassa on vielä tuon ikäiselle liian vaikeaa, joten kirjaa ei voi suoranaisesti lukea vaan sisältö on selitettävä – mistä riittää haastetta aikuisellekin. Toisaalta tämä kirja kelpaisi alakoululaisellekin aiheeseen tutustumiseen.

Kuvia on paljon, ne ovat loistavia väreissään ja niistä riittää ihmeteltävää, kuten se ovatko ihmisapinat apinoita vai ihmisiä ja miksi piirroskuvan homo habilis -lapset nännättävät toisilleen ihan kuin ihmislapsetkin. Piirroskuvat homo erectuksesta, homo habiliksesta ja homo sapiensista, samoin kuin kuvat eri lajien kallojen eroista auttoivat merkittävästi lajien kehityksen selittämistä.

Mainokset

Vesta-Linnea mieli mustana

(Vesta-Linnéas svartaste tanke)
Suom. Tittamari Marttinen.
Kuv. Salla Savolainen.
Tammi & Söderströms 2008

 

 

 

 

 

 

 

Nukuhan jo, Vesta-Linnea

(Sov nu, Vesta-Linnéa)
Suom. Riikka Takala.
Kuv. Salla Savolainen.
Tammi & Söderströms 2003.

 

 

 

 

 

Parasta Vesta-Linnea kirjoissa on Vesta-Linnean kokemuksen kuvaus – niin tarkasti ja osuvasti, että eläytyminen Vesta-Linnean nahkoihin on väistämätöntä. Tekstin hienovireinen tunteiden kuvaus on niin elävää, että kuvitusta ei oikeastaan edes tarvitsisi. Varsinkaan kirjan Vesta-Linnea mieli mustana kuvitus ei yllä tekstin ansaitsemalle tasolle eikä oikeastaan tuo mitään lisää Vesta-Linnean sisäisen elämän ja kokemuksen kuvaukseen.

Molemmat lukemamme Vesta-Linnea -kirjat kuvaavat lapsen kokemusmaailmaa tämän omasta näkökulmasta. Teemoina Vesta-Linnea mieli mustana -kirjassa ovat uusperheen konfliktit, vanhemman ja lapsen ohipuhuminen, kiukku ja sen käsittely sekä huomiontarve. Nukuhan jo, Vesta-Linnea -kirjassa teemoina ovat nukkumisvaikeudet, pelot ja niiden käsittely sekä myös perheen sisäinen ohipuhuminen.

Kirjat herättävät aikuisen kysymään itseltään pitäisikö useammin olla itse hiljaa ja kuunnella lasta tai yrittää selvittää mikä lapsen käytöksen taustalla on. Temppuilu ei ole aina vain temppuilua eikä lapsi oma-aloitteisesti osaa aina kertoa mikä häntä vaivaa.

Erityisen maininnan ansaitsee taidokas vakavien aiheiden (kuolema-fantasia) ja ikävien tunteiden (hylätyksi tulemisen tunne, mielipaha kun äiti ei ymmärrä, itsesääli, yksin jäämisen pelko) käsittely ja kuvaus lapsen näkökulmasta. Muistan samat ”minua ei rakasteta yhtä paljon, en ole yhtä tärkeä” -itsesäälin puuskat omasta lapsuudestani ja sisarrussuhteistani.

Itse en pidä Savolaisen sarjakuvamaisesta piirrostyylistä, mutta kuvituksesta löytyy myös mainitsemisen arvoisia hauskoja oivalluksia, kuten äiti kiukkuisena villiminkkinä tai väsyneenä pandakarhuna.

Äidin lisäksi myös tytär on pitänyt kirjoista, tai ainakin kantanut niitä toistuvasti luettavaksi.